Kuten jo eilen vähän vihjailinkin Kerttu on ollut tylsistynyt pelkkään maastakäsin kävelyttämiseen, joten päätin tänään nousta selkään ja katsoa kuinka meidän käy.
Nousin selkään korokkeen päältä, jotta voisin varovasti laskeutua selkään. (ratsastin ilman satulaa) Kerttu oli selvästi ajatuksesta yhtä innoissaan kuin minäkin eikä malttanut millään odottaa, joten laskeutuminen ei käynnytkään yhtä pehmeästi kuin olin suunnitellut. Kerttu ei siitä kuitenkaan välittänyt sen enempää vaan lähti reippaaseen käyntiin korvat töttöröllä.
Aluksi taisimme molemmat hieman "jännittää", mutta kymmenen minuutin kuluttua Kerttu alkoi pärskiä ja käveli rennommin ottaen pidempiä askeleita. Se oli selvästi tyytyväinen. Maastakäsin taluttaessa Kerttua saa aina kirjaimellisesti vetää perässä, koska hänellä on tapana katsella maisemia. Tällä kertaa sai ennemminkin jarrutella kuin hoputtaa. Kääntyessämme kohti kotia vauhti vain kiihtyi ja Kerttu muisti olevansa taas villi poni ja esitti pelkäävänsä kaikkea mahdollista. Muutaman kerran keulakin nousi ja tarkoituksetta saatiin pari laukka-askeltakin mukaan. Innoissani kun olin päätin kokeilla ravia kentällä. Ravasin kaksi kertaa kentän pitkän sivun ja sehän meni oikein hienosti. Mahtava lopetus tälle päivälle!
Teimme pitkän lenkin, koska sää oli mitä hienoin, aurinko paistoi ja maassa oli lunta.
Toivottavasti kaunis sää jatkuu huomenna!
-Katariina
